Hullun hommaa…

Syksyinen arki-ilta. Vettä tulee taivaan täydeltä, ja alkaa jo olla pimeää. Työpäivän jälkeen olisi kiva vain käpertyä peiton alle hyvän kirjan seurassa…

Mutta ei kun treenikamat mukaan ja autoon. Lähes 30 kilometriä vilkasliikenteistä tietä, toivoen että liikkeellä olisi mahdollisimman vähän niitä tyyppejä jotka kuvittelevat osaavansa ajaa paremmin kuin muut. (Julkisillakin pääsisi, mutta aikaa menisi vähintään tuplaten, koska suoria yhteyksiä ei ole.) Onneksi Silkkitehtaan pihalla on yleensä tilaa, ja perintöromuni on sen verran pieni, että sen saa aina tungettua johonkin väliin. Vielä tässä vaiheessa mietin, miksi hitossa oikein viitsin lähteä.

Koulun eteisestä näkee saliin, missä edellinen ryhmä harjoittelee. Koreografia on jo aika pitkällä. Toivottavasti ehdin nähdä sen joulujuhlassa – esityksistä yleensä missaa ainakin puolet, kun on itse lavan takana valmistautumassa omien ryhmien numeroihin.

Vaatteiden vaihto ja vesipullon täyttö. Vähitellen muutkin ryhmäläiset ehtivät paikalle, ja vaihdetaan tärkeimmät kuulumiset. Kohta edellinen tunti loppuu, ja me valtaamme vuorostamme treenisalin.

Kun lämmittelymusiikki lähtee soimaan, väsymys kummasti katoaa jonnekin. Ja kun sen jälkeen siirrymme työstämään koreografiaa, huomaan että taas jokin pätkä loksahtaa kohdalleen. Hei, olen ilmeisesti oppinut jotain! Tämänkin minä nyt tajuan! Tunnin jälkeen tuntuu, että jaksaisi vielä vaikka mitä.

Tämän takia se kaikki vaivannäkö kannattaa.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s