Myöhäinen vastapalaute

Keväällä 2012 Sahramin bollywood-ryhmä osallistui Tanssikatselmus Stooriin. Kyseessä on tapahtuma, jossa tanssin harrastajat voivat hakea palautetta tanssin ja teatterin eturivin ammattilaisilta, ja parhaista osallistuneista esityksistä kootaan yleisönäytös. Sillä kerralla raadin ykkösnimi oli Marco Bjurström, ja meidän esityksemme joutui (tai pääsi) nimenomaan Marcon ruodittavaksi.

Olin sikäli hieman pettynyt saamaamme palautteeseen, että olin odottanut enemmän kommentteja siitä, kuinka olimme onnistuneet esittämään numeromme, mutta Marco keskittyi lähinnä teknisiin puutteisiimme. Olisi pitänyt olla enemmän pliétä, enemmän voimaa… Sinänsä hän puhui täyttä asiaa, puutteellisen tekniikan varaan ei saa rakennettua hyvää ja ilmeikästä esitystä – mutta kaikki oli niin itsestään selvää. Itselleni on plién käyttö ollut aina vaikeaa ja tasapaino hutera, ja syy selvisi vasta aikuisiän tanssiharrastuksen myötä: yliojennettu polvi ei helposti taivu, eikä varpailla pysy jos ei vatsan lisäksi tukea tule myös pakaroista.

Mutta sitten Marco sanoi suunnilleen näin: “Kaikki riippuu tietysti siitä kuinka paljon te olette valmiita panostamaan [tekniikan opetteluun]. Jos te olette sellaisia harrastajia jotka käytte tunnilla kerran viikossa ihan vain omaksi iloksenne, ei teidän tarvitse välittää näistä minun tekniikkajutuistani.” Kaverini tuskin ajattelivat siitä sen enempää. Minulle tuo kommentti kuitenkin jollakin tavalla mitätöi koko palautteen, ja olisin halunnut vastata siihen jotakin. Tunnetusti en vain saa suutani auki tuon kaltaisissa tilanteissa, ja jos joskus saan, en löydä oikeita sanoja sen ilmaisemiseen mitä tarkoitan.

Asia jäi jostakin syystä vaivaamaan minua, ja kun ajan mittaan on selkeytynyt myös se mitä olisin halunnut sanoa, sanottakoon se tässä ja nyt:

Minun ensimmäinen ajatukseni tuon kommentin jälkeen oli: Olimmeko me noin huonoja? Varmasti me kaikki tanssimme ensisijaisesti omaksi iloksemme. Kaikki sen kertaisen kokoonpanon jäsenet kuitenkin treenasivat paljon enemmän kuin kerran viikossa; joukossa oli jopa toisen tanssilajin opettaja ja pari esiintyvien ryhmien jäsentä. Eikö se todellakaan näkynyt missään?

Oman kokemukseni mukaan esittävien tanssilajien harrastajat haluavat kyllä oppia myös lajinsa tekniikkaa, vaikka kävisivätkin tunneilla vain kuntoilumielessä eivätkä nousisi lavalle edes koulun kevätjuhlassa. Kyse on pikemminkin siitä, kuinka paljon tekniikan opiskeluun pystyy panostamaan, kuin siitä, paljonko siihen haluaa panostaa. Aikuisilla harrastajilla on yleensä arki pyöritettävänään, eikä treenaamaan ehdi joka käänteessä, ehkä ei enempää kuin sen kerran viikossa. Tällöin tietysti tekninen osaaminenkin kehittyy hitaammin kuin ammattilaisiksi tähtäävillä teineillä, jotka viettävät suunnilleen kaiken vapaa-aikansa tanssisalilla.

Ja olipa esitys teknisesti kuinka hyvä tahansa, on kyseessä pelkkä suoritus eikä tanssi, jos siitä puuttuu tunne ja asenne.

No, se siitä, on aika siirtyä eteenpäin.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s